Fly fishing summer 2022 recap

Season Start in Northern Norway

Since Covid restrictions eased down in Spring -22, my open water season started in late April with sea trout fishing on the other side of the border, in Northern Norway. It was pretty refreshing change after a long ice fishing season.

Fly fishing on a snowy shore and ice rafts sailing in the tide didn't give me much expectations. I still managed to hook one small sea trout, but an ice raft ruined my chances.

In early May I really hit the pedal with sea trouts and started focusing on hunting the big ones. Couple of day trips to fjords and the first record of the season was 62 cm with a pretty skinny looking trout.

Also lot of smaller sea trouts and some sea-run arctic chars visited my hand net. If I recall correctly my biggest sea-run arctic char was 54 cm. May was really cold this year and spring was 2-3 weeks late which kind of postponed the trout season. But 50-60 cm trouts were pretty regular even in this chilly May. I also managed to catch one salmon from the fjord.

First day of the season

First 60+cm of the season

Sea-run Arctic Char 50+cm

Skinny Atlantic Salmon straight from the sea. Inhaled my shrimp fly behind the gills.

Personal Best Sea Trout, so far…

In early June I had the most epic evening ever. My friend and I were fishing in the fjord. The surface was dead calm and fishes were feeding just under the surface like crazy.

At first we got dozens of little coalfishes, but then the big guys came to feed. I had a huge bite but couldn't hook it. On the next cast I hooked a nice sea-run arctic char, something around 55 cm.

Suddenly I saw a really big back fin and tail surfacing and made a quick cast in front of it. Couple of strips and it hit like a truck. It felt big but not that massive so I fought it hard and landed it. It was over 70 cm sea trout but not the one that I saw earlier, so I quickly showed this one to my GoPro (that was not on, my bad) and released the fish.

After couple more cast the big one rised again and I cast in front of it again. Couple of fast strips and I just felt huge weight on my line. Couple strong strips and it was on! I shouted to my friend that I hooked a big one and he came to help with a net.

That fierce fight lasted about 5-10 minutes but after all the wrist burning fighting my friend netted the fish! Extremely chunky sea trout, my new PB from the sea, 82 cm and don't know how many kilos. Local Norwegian fishermen estimated it to be around 8 kg. I’m not sure about that and I don't really care about the weight, since it was huge and that's all I need to know. After releasing the PB trout it was time to celebrate!

82 cm chunky Sea Trout

Season continued in Finland

End of June I started my freshwater guiding season with the helitrip to fells. Weather was unusual for Finnish Lapland: extremely hot with sunshine and 26-31 degrees Celcius. We still got some really nice graylings to eat and had a lot of fun, even thought the heat was eating me alive.

July was pretty hectic with day trips to Könkämäeno and lots and lots of grayling and whitefish fishing. Weather was pretty okay all the time. Some hard windy conditions for fishing but nothing crazy.

We also had some really good perch fishing in July. And some quite nice whitefish fly fishing with dry flies.

Biggest whitefish of the season, 55cm

Close to 1 kg perch

Season End in Norway and Sweden

In August we had a week long trip to Norway for trout fishing with my regular customers. Streamer and nymph fishing in the evening was nuts! Got lots of trouts over 50 cm and couple 60 cm ones.

One of the customers lost same 70+ cm trout four times in two evenings on the same exact place. It was insanely big fish, but luck was not on our side with it.

I managed to land one big trout: 62 cm, which was a new trout record for me. In August we also got some really good grayling fishing in Swedish Lapland.

Beautiful Norwegian trout, 50+ cm

60+ cm trout from Norway

Underwater pic of a Norwegian trout by my customer

It’s safe to say this summer was pretty damn nice: scouted couple new places and had some really good fishing. Let's see what the next fly fishing season brings to us!

Season 2023 calendar is now open. So hit me with an email or call me and let's plan something out!

-Ville

ville@wildtrailwaters.com

+358504133746

---

Guided fly fishing tours

Arctic char, grayling, white fish, sea trout and salmon fly fishing in Kilpisjärvi Finland, Könkämäeno river and Northern Norway & Sweden

---

Kaamosrautu ja yleistä raudun pilkinnästä

Monella on harhaluulo, että kaamosaikana onkiminen on turhaa puuhaa. Todellisuudessa kaamosaika ja sydäntalvi on todella loistavaa aikaa suurtakin suurempien rautujen narraamiseen. Heti turvallisilta ensijäiltä noin marraskuun puolivälistä aina helmikuun puoleen väliin asti on Kilpisjärvellä saumat todellisiin mörköihin.

Kaamosajan hyvät puolet Kilpisjärvellä (huonojahan ei tietenkään ole):

1. Valoisa aika on lyhyehkö, noin 3-4 tuntia, joten jäällä ei tarvitse pilkkiä 12 tuntia putkeen. Jää aikaa muuhunkin – jos siis haluaa tehdä muutakin kuin pilkkiä.

2. Pilvettömällä kelillä taivaan valoilmiöt ovat upeat, joten vaikka kala ei olisi syönnillä, voi nauttia maisemista!

3. Nopeat muutokset sääolosuhteisiin aktivoi kalan – ja Kilpisjärvi onkin tunnettu nopeista kelien muutoksista. Varjopuolena ovat joskus kovat tuulet ja pakkaset, mutta mitä kovempi keli sitä aktiivisempi kala, ja sitä paremmat saumat siihen Kilpisjärven isomukseen.

Oma pilkkikauteni alkaa yleensä kun jäätä on 10+cm ja jäällä on turvallista liikkua. Toki testireikiä tulee kairattua muutaman metrin välein ihan varmuuden vuoksi.

Tänä vuonna ei ole mitään järkyttäviä possuja vielä tullut, mutta nuita alle 50cm "perus kaloja" on tullut useampia, mutta eipä niistä jaksa ihmeemmin kuvia räpsiä, kun pitää mahdollisimman nopeaa saada kala takaisin veteen.

Nyt tammikuun puolella on löytyny Kilpisjärvestä todella isoja kaikuja ja muutama rajumpi tärppi lätkään on aiheuttanut pieniä sydänkohtauksia. Hyvässä myräkässä sain nautiskella isojen kalojen tärpeistä ja jarrun huudatuksesta hetken ennen pettymistä kalan irrotessa. Jonkunäkönen kortta niskassa tällä hetkellä, mutta ei sitä joka päivä voi suurrautua saada.

Kaamosraudun pilkkikalusto

Kairan osalta keskitalvella varsinki Kilpisjärvessä on syytä huomioida isojen kalojen mahdollisuus. Siksi suosittelen vähintään 6" kairaa (8" suotava), jarrullista kelaa ja riittävän vahvoja siimoja ja koukkuja. Ei ole kerta eikä kaksi kun kala ei ole mahtunu 6" reiästä edes väkisin. Nostokoukku on myös hyvä, mutta sen kanssa täytyy olla varovainen koska alamitta Kilpisjärvessä on 60cm. Ite olen pitänyt sitä linjaa etten käytä nostokoukkua missään kalastuksessa.

Vavoissa suosin eniten Kirpunvapoja. Varsinkin oranssi Kirpunvapa on ollut todella miellyttävä. Omasta mielestä vavan pitäisi olla jämäkällä tyvellä, millä saa hyvin voimaa kalalle, kun sitä aletaan pumppaamaan ylös.

Kelana käytän joko #5-luokkaista perhokelaa tai Rapalan pilkkikelaa, joka tulee esim Rapalan Flatstickn mukana. Flatstick on ollut vapana myös ihan mukavan tuntuinen.

Siimana menee yleensä kelalle 0.35mm Trabucco ja tapsisiimana 0.28-0.30mm fluorocarbonia. Jos et käytä jarrullisia keloja, niin kannattaa puolalle laittaa 0.40mm tai paksumpaa monofilia, jotta se ei niin helposti lentele tuulessa ja mene solmuun, kun lapat siimaa jäälle hullunraivolla.

Lätkänä käytän lähes poikkeuksetta Tiuran Magnumeita ja tietenki salaisissa väreissä. Myös blinkkeri eli vilkkuvalo löytyy lätkän ylhäältä. Blinkkerin värillä eli ole väliä, kunhan on vihreä. Lätkän alla, 20-70cm tapsin päässä, käytän joko #10 koon Mustadin C720-koukkuun sidottua tungsten kuulaista perhoa, Rääpysjärven pilkkiperhoja tai Jarmon Morreja.

Myös hyvä kikkakolmonen varsinkin tunturissa on laittaa perho lätkän yläpuolelle noin 30 cm lätkästä ylöspäin noin 10 cm tapsiin. Tällä tavatalla kun pomputtelee lätkää pohjassa niin perho killuu mukavasti tomupilven yllä ja rautu nappaa sen sitte siitä, toivottavasti. Tunturissa raudunpyynnissä käytän kevyitä Norolan lätkiä, Tiuran ns. normaaleita rautulätkiä ja pelkkää morria.

Kaiku on todella hyvä syviä vesiä pilkkiessä, mutta tärkeämpää on aktiivisen kalan etsiminen. Eli mitä enemmän reikiä jaksat tehä, sitä varmemmin löydät aktiiviset isomukset. Yleensä kala ottaa 5-10min aikana jos on ottaakseen. Yhdellä reiällä on näin isossa altaassa rautua pyytäessä melko vaikea tavoittaa kala, vaikka siinä istuisi kellon ympäri.

Yksin pilkkiessä mulla on yleensä valmiina 3-5 vapaa rautuvehkeillä. Kaikissa hiukan erimittaiset tapsit, erikokoiset ja -väriset morrit ja vähän eriväriset lätkät. Lisäksi yksi vapa, jossa on siikaa varten kamppeet kiinni ja yksi jigivapa.

Kalastajan maailman Oton kaamosrautu

Viime joulukuussa Kalastajan maailman Otto tuli kokeilemaan kaamosratua. Pakkaset huiteli 30 asteen korvilla, mutta sitkeästi se helsinkiläinen lähti ennen kymmentä jäälle. Ekana päivänä ei tärppiä ja kahvitteluita lukuun ottamatta tapahtunu oikeastaan mitään. Ihmeellistä.

Kakkospäivänä ekalla reiällä oli vastassa heti todella hyvän kokoinen kaiku. 15-20 min yrityksen jälkeen se lopetti reagoimisen ja jatkettiin reikien tekemistä. Muilta reiltä löytyi satunnaisia pieniä kaikuja.

Aikamme sitten pööpöiltiin ja juotiin kahvit, kunnes palattiin ekalle reiälle parin tunnin jälkeen ja Otto alkoi hommiin. Hetken päästä ruutuun ilmestyi vahva kaiku ja Otto alkoi seuraamaan nuotteja kun viisastelin siinä vieressä. Hidas nosto ja värinä teki tehtävänsä. Tärppi, vastanykäisy, ei tarttunut. Pieni nosto, tärppi, vastanykäsy ja kala oli kiinni. Jarrukelallinen vapa lähti kaaressa olan yli lihasmuistin turvin ja sormijarrut alko työstämään kalaa. Pienen tärinän saattelemana kala pikkuhiljaa läheni jääkantta. Kala putkeen ja jäälle löpsähti 60+cm Kilpisjärven rautu. Kauhean siimasotkun selvittely pakkasessa ei juuri haitannut, kun kattelin iloista ukkoa suurraudun kanssa. Ei muuta kun kahvia nassuun ja nautiskelemaan pakkaskelistä ilman huolenhäivää.

Oton YouTube-kanavalta löytyy reissusta video. Kannattaa kattoa myös muut Oton videot. Hyvää kampetta pimeisiin iltoihin ja aamukahville.

Maaliskuussa viimeistään alkais sitte harrin, siian ja raudun näköpilkintä. Saa nähä joko se 60cm raja menis näköpilkinnässä rikki.

Keväälle olis muuten vielä vapaita pilkkiaikoja. Esim huhtikuun alussa olis tilaa lähteä tunturiin näköpilkille. Myös meritaimenpäiviä Norjan puolelle olis vapaana huhti-toukokuussa.

-Ville / +358 50 413 3746

---

Pilkkiopastukset

Suurraudun kaamospilkkiä Kilpisjärvellä ja harjuksen ja raudun näköpilkkiä Käsivarren erämaassa sekä helppoja pilkkiretkiä.

---

Kanakoirarodun valinta – miksi päädyin gordoninsetteriin?

Olen koko metsästysurani ajan päässyt toimimaan erilaisten koirien kanssa – sekä pystykorvien että seisojien.

Koiran kanssa metsästäminen on mukavaa ja varsinkin linnunpyynnissä koiran ja metsästäjän yhteistyö on hienoa seurattavaa!

Oman metsästyskoiran hankkimista olin harkinnut teini-ikäisestä asti, sillä haaveenani oli päästä jakamaan eräkokemuksia oman koiran kanssa. Elämäntilanteeni eivät kuitenkaan mahdollistaneet koiran hankintaa aikaisemmin kuin vasta tänä vuonna.

Olin pitkään lukkiutunut ajatukseen suomen- tai pohjanpystykorvasta, jotka molemmat ovat hienoja pohjoismaisia rotuja.

Monien mutkien ja elämän pomppujen kautta päädyin kuitenkin tänne unelmieni metsästysmaille Käsivarteen, jossa metsästetään pääasiassa riekkoja seisojien kanssa. Seisoja alkoi siis tuntua pystykorvaa järkevämmältä hankinnalta.

Pääsin seuraamaan riekonpyyntiä naapurini karkeakarvaisen saksanseisojan Keron kanssa Käsivarren suurtuntureilla. Kero on luonteeltaan lupsakka ja työteliäs. Keron ja hänen omistajansa Janin yhteistyötä seuratessa olin muutamien jahtipäivien jälkeen lopullisesti täysin tykästynyt seisojapyyntiin.

Seuraavaksi oli valittava kanakoiraroduista se itselle mieluisin ja näihin mestästysmaastoihin sopivin.

Mietin pitkään ja kuumeisesti, mikä rotu pärjäisi näissä pohjoisen välillä haastavissakin olosuhteissa. Suurtunturimaastossa pärjäämisen, kestävän rakenteen ja kovan riistavietin lisäksi haeskelin rotua, joka olisi myös siisti sisäkoira, helppohoitoinen, energinen ja ennen kaikkea ihmisrakas.

Kanakoirien Facebook-ryhmässä kyselin kokeneiden koiranomistajien mielipidettä, että mikä olisi fiksuin valinta näille leveyspiireille. Sain kanakoirien omistajilta vastauksia laidasta laitaan, mikä ei toisaalta yllätä, koska kun koiraihmisiltä kysyy, niin se oma rotu on aina paras – ja nykyään ymmärrän miksi.

Monista eri roduista viivalle asettuivat lopulta bretoni, karkkari ja irlanninsetteri. Bretonin kanssa pääsin tekemään lähemmin tuttavuutta, mutta jokin rodussa ei kolahtanut. Kilpailua jatkoivat siis karkkari ja irlanninsetteri.

Karkkarin kanssa olin touhunnut eniten, mutta halusin vähän siromman koiran; kovan riistaviettinsä lisäksi myös elegantin ja kauniin.

Facebookin kanakoiraryhmän vastauksissa mukaan kisaan nousikin loppukirissä yllättäjä eli gordoninsetteri: kaunis, nopea, jäntevä, solakka, kestävä ja ihmisrakas rotu.

Keskustelin kahden eri gordonien kasvattajan kanssa tarkemmin ja olin jo lähes päätynyt ottamaan pennun Etelä-Suomesta, mutta 1300km matka kasvattajan tykö ei tuntunut järkevältä koiran eikä itseni kannalta.

Sitten puhelin pirisi ja Loukasahon Kennelin Tero soitti. Poristiin pitkä tovi. Hän kertoi ummet ja lammet gordoninsettereistä ja millaisia hänen omat koiransa olivat. Olin myyty! Rodussa oli kaikki ne piirteet, mistä tykkäsin.

Seuraavaksi oli enää se tylsin vaihe edessä eli puolivuotinen odotus, että pikku karvamössykkä syntyy tähän maailmaan. Pennut syntyivät lopulta maaliskuussa ja kävin valkkaamassa niistä oman Kirmelini. Ja taas odoteltiin, että luovutusikä koittaisi ja saisin oman touhottajan kotiin.

Kira osoittautui yllättävän helpoksi pennuksi. Se hoksasi ja hoksaa edelleen uudet jutut muutamalla toistolla.

Toki käyttökoiran kanssa toistoja täytyy silti tehdä tuhansia ja tuhansia, jotta tottelevaisuus metsällä tulee varmaksi ja voit 100% luottaa karvaiseen metsästyskaveriisi.

Pentuaikana Kira kulki suvereenisti mukana kevään pilkkijäillä ja seisoi ekat riekotkin jo yhdeksän viikkosena patukkana. Upea pikku otus! <3

Nyt Kira on vähän reilu 8kk ikäinen ja sulkia hattuun on tänä ensimmäisenä metsästyssyksynä kertynyt satojen lintutöiden tuloksena yksi metso, yhdeksän riekkoa ja yksi kiiruna.

Matkaa on vielä paljon edessä, mutta suunta on todella lupaava. Tällä hetkellä nuoren neidin murrosikä nostattaa verenpainetta, mutta kyllä se siitä ajan kanssa ihan varmasti loivenee.

Olen suunnitellut, että kävisin ensi syksynä Kiran kanssa kanakoirakokeissa Norjassa ja pennuistakin on ollut vähän puhetta kasvattajan kanssa. Saa nähdä minkälainen mestari tästä veijarista vielä tulee!

-Ville

P.S. Voit seurata minun ja Kiran touhuja myös somessa:

---

---

Riekonpyyntiopastukset

Riekonpyyntiä suurtuntureilla ja treenileirejä kanakoirille

Kalastuskesän 2020 recap

Kalastuskauden 2020 avaus tapahtui normaalista poiketen suurraudun perhostuksella Kilpisjärvellä kesäkuun alussa. Tavallisesti olisin avannut kauden jo toukokuussa meritaimenpyynnillä Lyngenissä, mutta koronapandemiasta johtuen Norja oli suljettu.

Kilpisjärvellä kuuden tyhjänvispaamispäivän jälkeen oli pakko todeta, että perhoennätys raudulle ei menisi uusiksi tänä vuonna. Tämä oli toisaalta jo odotettavissa, koska rautu on kranttu kala ja Kilpisjärven rautu rannalta perhostamalla ei ole kauhean yleinen saalis.

Kalastuskausi alkoi Kilpisjärven ollessa vielä osittain jäässä.

Varsinainen saalispitoinen kalastuskausi alkoi myöhäisen kevään myötä vasta tulvan hieman laskettua Könkämäenolla kesäkuun puolessa välissä ja meritaimenkarkelot Norjan rajojen avauduttua 15.6. Meritaimenen pyynti jäi tänä kesänä omalta osaltani vähiin, koska aika oli kortilla. Onneksi aikaisempina vuosina meritaimenpyynnissä on tullut notkuttua viikkotolkulla.

Lyngenissä meritaimenpyynnissä.

Heinäkuussa opastusten lomassa kävin kelluntarenkaalla lähinnä perhostamassa siikaa, joka on yksi oma suosikkikalani pyytää lohen ja meritaimenen ohella. Jättisiiat eivät tänä kesänä suostuneet millään tulemaan haaviin asti, joten kesän ennätykseksi taisi jäädä 50cm siika.

Kesän isoin kelluntarenkaasta pyydetty kalani oli tämä 55cm harjus.

Kilpisjärvelle lomailemaan tullut Johannes kokeili ensimmäistä kertaa kelluntarengaskalastusta.

Saalistakin tuli, siika. Johanneksen sanoin kala ei syönyt mutta oppaani yritti kaikkensa ja saatiinkin lopulta yksi kala. Oli tosi kiva päivä.

Heinäkuun lopussa sain järjestettyä itselleni viikon loman ja livahdin koirien ja puolison kanssa Vetsijoelle. Vetsijoki on loistava tittijoki, jonne nousee yleensä hyvä määrä tenolaista pientä lohta. Vetsijoen reissulle lyöttäytyivät mukaan myös serkkupoika ja hänen puolisonsa sekä pohjanpystykorva Jymy. Kolmen nuoren koiran kanssa ohjelmaa riitti kalastuksen ohellakin.

Vetsijoen tittejä loimuttumassa.

Vetsijoella vierähti useampi vuorokausi tittejä yhdenkäden vavalla onkiessa ja päästiin mukavasti kalan makuun heti ensimmäisenä iltana. Vesisateessa muutama yö toilailessa alkoi ruuti kuitenkin pikkuhiljaa loppua. Kalastuksesta ei nimittäin pahemmin pidetty taukoja, vaan sahasimme serkkuni kanssa pitkin jokivartta ees taas kalakiiman kourissa.

Loppuviikosta jätin vavat suosiolla autoon ja keskityin kalojen sijaan Utsjoen ja Nuorgamin maisemiin ja ylängöillä retkeilyyn koirien ja rakkaan kanssa. Välillä tekee hyvää pitää muutamia taukopäiviä kalastuksesta ja seku vain käppäillä.

Utsjoen tunturiylänköä kalastuksen välipäivinä.

Elokuussa kalahommat jatkuivat ja työt kutsuivat Käsivarressa. Alkukuusta lähdimme vajaan viikon reissulle tunturiin yritysporukan kanssa haastavia rautuja pyytämään.

Reissun kelit osuivat kohdilleen: ei sadetta, eikä älytöntä tuulta. Raudut pamauttelivat pinnassa, vaikka eivät juuri mitään syöneetkään. Show oli kuitenkin mahtava yöttömän yön jälkeisessä ilta-auringossa. Työvoiton kautta alkoi rautua nousemaankin ja lopputulemana oli muutama kahden kilon ylitys ja useampi kilon ylitys. Ja mikä tärkeintä: porukka nautti.

“Järjestelyt hoidettiin hienosti ja oli huikea reissu!”

Kotiin tultuani pidin pari huilipäivää, jonka jälkeen opashommat jatkuivat päiväpyynteinä Kilpisjärven lähistön vesistöissä.

Kokonaisuudessaan oli todella mahtava kesä, vaikka kalastus ei syystä tai toisesta ollut parhaimmillaan oikeastaan missään vaiheessa ja kausi jäi muutenkin harvinaisen lyhyeksi. Varsinkin Könkämäenolla kalat olivat syöneet jossakin kohtaa itsensä ähkyyn ja kalastus tuntui välillä todella haastavalta. Toki haastava kalastuskin on palkitsevaa, silloin kun jotakin nousee ylös asti.

Elokuun lopulla ja syyskuun alussa kävin vielä testailemassa uusia kalapaikkoja. Lokakuussa oli viimein pakko todeta, että kelit olivat viilenneet jo sen verran, ettei kala enää syönyt.

Lokakuussa kävimme Kalastajan maailman Oton kanssa vielä kokeilemassa, josko kala söisi.

Totesimme lopulta, että kausi on pistettävä pakettiin, halusimme tai emme.

Leppoisaa alkutalvea ja älkää pöljäilkö heikoilla pilkkijäillä!

-Ville

P.S. Ensi kesän kalastusreissuja kannattaa alkaa jo varailemaan, jotta ehtii mukaan. Erityisesti tunturiin suuntaavat kalareissut kannattaa varata ihan viimeistään helmikuussa, jotta kopterikyydit erämaahan saadaan järjestymään haluamillenne päiville.

---

Kalastusopastus yrittäjän silmin: mistä hinta muodostuu?

Mediassa käytyjä keskusteluja seuratessa on ilmennyt, että liikkeellä on paljon harhakuvitelmia siitä, että me Lapin yrittäjät tienaisimme älyttömiä summia nyhtämällä rikkailta ulkomaalaisilta turisteilta kaiken mitä irtoaa, ja että me tahallaan hinnoittelisimme kotimaan turistit pois lisäämällä hintoihin Lapin lisää.

Asiahan ei todellisuudessa ole näin mustavalkoinen, ainakaan eränkäyntiretkiä järjestävän ohjelmapalveluyrittäjän näkökulmasta katsottuna. Lähdetäänpä esimerkkinä purkamaan 600 euron kalastusopastuspäivän hintaa. Hinta saattaa toki ensivilkaisulta vaikuttaa kalliilta ja joillekin se tietysti myös on kallis. Yrittäjän näkökulmasta hinta on kuitenkin ainoastaan kohtuullinen.

Yrittäjän ansaintalogiikka on nimittäin hieman erilainen kuin palkansaajan. Kun 600 euron opaspäivän hintaa aletaan purkamaan osiin, täytyy aivan ensin huomioida lakisääteiset maksut, kuten YEL-maksut, arvonlisäverot, tuloverot, viranomaismaksut sekä muut pakolliset ja vapaaehtoiset vakuutusmaksut.

Kun lakisääteiset maksut on vähennetty hinnasta, lohkaistaan siitä vielä kuljetusten polttoainekustannukset, mahdolliset ajoneuvojen ja varusteiden huoltokulut ja useasti myös kymmenet perhot, jotka opastuspäivän aikana päätyvät puuhun, kivien koloihin tai ties mihin. Tämän lisäksi hinta sisältää kalastusvarusteiden investointikuluja sekä yrityksen pyörittämiseen liittyviä hallinnointikuluja.

Eikä siinä vielä kaikki. Jatketaan hinnan purkamista omasta näkökulmastani täällä Käsivarressa. Olen itse Kittilästä kotoisin ja vuosien aikana olen käyny Käsivarressa satoja kertoja autolla, kelkalla, vaeltaen, vesitasolla ja helikopterikyydillä. Pelkästään kalapaikkojen etsintään on vuosien aikana mennyt ties kuinka paljon rahaa, mutta rakkaudesta lajiin sitä suoltaa rahansa sinne mitä rakastaa.

Opashommissa pohjalla tulee siis olla pitkä kokemus lajista, vankka paikallistuntemus ja tietotaitoa erilaisista kalastustekniikoista ja niiden toimivuudesta eri tilanteissa. Kokemuksen kartuttamiseen menee vuosia, jopa vuosikymmeniä. Sen lisäksi ainutlaatuisten, laadukkaiden ja ennen kaikkea turvallisten elämysten järjestäminen erämaassa vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja esimerkiksi ensiapuvalmiuden ylläpitoa.

Opaspäivä myös alkaa jo ennen asiakaskohtaamista viimeistään edellisenä iltana varustehuollolla, eväiden valmistelulla, perhojen sidonnalla ja sääolosuhteiden mukaisten kalapaikkojen valinnalla. Yleensä asiakkaihin ollaan oltu yhteydessä jo reilusti ennen varsinaista opaspäivää; käyty läpi mitä tarvitsee mukaan ja puhuttu kalajuttuja jo ennakkoon.

Oppaan työpäivä ei lopu edes silloin kun asiakas on palannut takaisin majoitukselleen. Kamat pitää jälkihuoltaa taas uudelleen. Eli jos opastuspäivä asiakkaan kanssa kestää esimerkiksi kahdeksan tuntia, täytyy siihen siis lisätä vielä ainakin neljä tuntia extraa kaikkiin etukäteisvalmisteluihin ja jälkikäteistoimiin. Tuntipalkka alkaa tässä vaiheessa jo olla samalla tasolla palkansaajien keskituntipalkkojen kanssa, eikä yrittäjälle ylityötunneista lisiä makseta. Näin ollen 600 euron opaspäivästä jää lopulta vain murto-osa yrittäjälle itselleen.

Opaspäivien jälkeen kalaoppaiden puhelinkin jatkaa pirisemistä ja viestitulva aikaisemmilta asiakkailta jatkuu jopa useita päiviä, sillä monet olettavat, että kalaopasyrittäjä on valmis kertomaan lisää kalapaikkoja opaspäivän jälkeenkin, ja vieläpä ilman vastiketta. Tietenkään tämä käytäntö ei ole toimiva, koska vuosien työ valuisi hetkessä hiekkana maahan ja hukka perisi hyvin nopeasti. Joten toivoisin, että myös tämä puoli nähtäisiin jatkossa paremmin meidän oppaiden näkökulmasta.

Kaiken tämän lisäksi kalastusoppaan tulot kertyvät lyhyen muutaman kuukauden pituisen kesälomasesongin aikana, mutta oppaan olisi hyvä asua paikkakunnalla melkeinpä vuoden ympäri, jotta sesonkien ulkopuolella kaiken mahdollisen vapaa-ajan voi käyttää uusien kalapaikkojen etsimiseen. Kalastuspaine kun tulee jakaa useaan eri paikkaan, jotta kalakannat säilyvät ja iloa riittää tulevillekin sukupolville. Olisi todella lyhytnäköistä ja kestämätöntä kalastaa vuodesta toiseen samoilla paikoilla.

Vieläkö hinta kuulostaa kohtuuttoman kalliilta tai perusteettomalta? Minusta hinta alkaa vaikuttaa hyvinkin kohtuulliselta, koska opaspäivän tai -päivien avulla asiakas säästyy monien vuosien hukkareissuilta ja tuhansien eurojen investoinneilta, jotka kalaisten kalapaikkojen etsimiseen helposti vuosien saatossa uppoaa.

Monet ovat valmiita maksamaan esimerkiksi älypuhelimesta useita satasia tai tuhansia ilman, että edes ajattelevat asiaa. Puhelimet eivät kuitenkaan jää elämään muistoihin, toisin kuin mahtava päivä erällä.

-Ville

P.S. Selvennyksenä perhokalastuksen opastuspäivän hinnat:

Puolikas päivä: 300€/4h/1-2 hengen ryhmä (3. hlö +50€)

Kokonainen päivä: 600€/8h/1-2 hengen ryhmä (3. hlö +100€)

Opiskelijatarjous: 300€/6h/1-3 opiskelijan ryhmä, opiskelijakortilla

Sisältää kuljetukset Kilpisjärveltä, yksityisopastuksen, perhovavat ja perhot tarvittaessa sekä kahvin/teen.

---

Perhokalastusopastukset

Raudun, harjuksen, siian, meritaimenen ja lohen perhokalastusta Kilpisjärvellä, Käsivarren erämaassa, Könkämäenolla ja Norjan Lyngenissä

---

Kanakoiran koulutusta: Kiran ensimmäinen linnustuspäivä

Kuuden kuukauden ikäisen gordoninsetterini Kiran ensimmäinen oikea mettäpäivä oli vauhdikas! Kirasta huomasi heti aamusta, että se aavisti tärkeän päivän koittaneen, vaikka tuskinpa se kalenterista oli tullut katsoneeksi, että metsäkanalintujen pyynti alkoi tänään. Kun kukonlaulun aikaan puin mettävaatteita ylle ja kaivoin haulikkoa asekaapista, oli tyvär jo vieressä tepisemässä että "tänään ukko mennään eikä meinata”.

Perille päästyämme oli jopa hieman vaikeuksia pitää koira kontrollissa, mutta kun otin noutajahihnan pois, meni Kiralla samalla sekunnilla pylly maahan ja katse kääntyi minuun haku-käskyä odottaen. Koira silminnähden tärisi innosta.

Haku! Kirppu pinkaisi liikkeelle, kerkesi käydä alatuulessa pienen mutkan ja lintu heti piikkiin. Katselin monttu auki nuorta koiraani ja mietin että ei voi olla totta! Neiti oli juossut käytännössä 200 metriä ja seisoa tökötti nyt hievahtamatta tuossa 80 metrin päässä. Menin sitten koiran sivulle avanssia antamaan. Metto pölähti ilmaan ja meinasin lentää persuksilleni, kun keskityin koiraan ja paikka-huutoon. Kiralla löytyi heti ekassa mettotilanteesta jarrut hienosti ja tilanteen jälkeen neiti tuli häntä vispaten kutsusta luokse rapsutuksia ja herkkuja hakemaan. Otimma pienet ilopainitkin siinä.

Sama kaava jatkui ekasta lintukontaktista seuraaviin. Kira hakuun, yksi luovi ja taas metto seisonnassa. Avanssi, paikka ja valtavat kehut. Ja taas koira hakuun ja tällä kertaa pari koppeloa oli nokan edessä. Tulinen avanssi, paikka ja jälleen sai rapsutella eräkaveria upeasta työskentelystä. Sama ohjekirjamainen kaava jatkui seuraavat kilometrit ja mietin että tässähän joutuu kohta alkaa ampumaan, kun Kiralla alkaa olla jo se etukäteen päättämäni 10 puhdasta suoritusta alla.

Istuskelimma hetken kannonnokassa Kiran kanssa ja kävimmä keskustelua, että seuraava lintu ammutaan, koska takana oli laskujeni mukaan 15 puhdasta suoritusta tältä parin tunnin ajalta mitä olimma kulkenu. Valtaosa metsoja, mutta muutama koppelo ja teerikin oli saanut tutustua Kiraan lähemmin.

Kira ilmeisesti ymmärsi, mitä olin suunnitelemassa, koska hakuluvan saadessaan neiti otti jälleen yhden luovin jängälle ja piikkasi linnun reiden korkuiseen pajukkoon. Laskin repun selästä, latasin Valmetin ja lähdin tyvärelle kaveriksi. Otin hieman koiran eteen ja sivulle ja annoin avanssin, mutta Kira ei liikahtanutkaan. Mietin että mikähän sille nyt tuli ja annoin uuden avanssikäskyn. Sitten mentiinkin todella tulisesti avanssiin ja metto nousi ilmaan. Kiralle paikka-käsky ja jälleen jarrut toimivat, hyvä laukaus mettoa kaulaan ja lintu tipahti hengettömänä alas. Kävelin Kiran viereen ja hetken aikaa rapsuttelin ja kehuin koiraa upeasta toiminnasta.

Yhdessä lähdimme sitten katsomaan, mitä meidän yhteistyö oli saanut aikaan. Kolme metriä metsosta Kira otti jo kuolleen linnun uudestaan seisontaan, mutta tajusi varmaan itekkin, että ei sitä enää tarvi piikkailla. Nopeasti Kira oli jo saalista nuuskimassa. Lintu kuivalle maalle ja suolistamaan, Kiralle sydän ja maksa palkaksi ja matka jatkui. Vielä yksi haku autolle palatessa ja taas oli mettolla piilopaikoista uupelo kun Kira otti seisonnan. Jälleen avanssi ja jarrut pelasi. Loppumatka mentiin yhdessä autolle rauhallisesti lönkötellen. Päivä oli paketissa ja Kira simahti heti autoon päästyään. En olisi ikinä uskonut, että puolivuotiaan kanakoiran ensimmäinen lintupäivä menisi näin putkeen. HYVÄ KIRMELI! <3

Kotiin päästyämme huomasin, että nuoren kanakoiran korvat olivat näköjään unohtuneet mettään, eikä linnustaessa lähes täydellisesti tottelevaista koiraa enää loppupäivänä näkynyt.

-Ville

---

Riekonpyyntiopastukset

Riekonpyyntiä suurtuntureilla ja treenileirejä kanakoirille

---

Eränkäyntiaktiviteetit Kilpisjärvellä

Perhokalastuksen perusteita, lumikenkäpilkkiä ja riekonpyyntiretkiä

---